En tiedä, mistä ihmeestä tuo luovuttamisen halu aina tulee! Niin tuttu tunne tuo on kyllä. Jokin päässäni yrittää saada mut luovuttamaan. Hokee, ettei sillä ole väliä, olenko näin läski. Mutta onhan sillä väliä! Ja paljon onkin! Lisäksi se saa mut himoitsemaan sellaista mässäiltävää, mitä en yleensä juurikaan himoitse. Nyt tekee mieli ihan pirusti sipsejä ja dippiä, vaikka aivan varmastikaan ei tekisi mieli, jos en olisi päättänyt laihduttaa.

Oon nyt kuitenkin pysynyt tänkin päivän alle 1400 kcal, koska en uskaltanut käydä kaupassa, etten sorru. Liikkunut en ole, koska on paska ilma. Voishan sitä tietysti vieläkin lenkille lähteä.

Töissä oli joku tuonut muffinsseja, eikä niistä voinut kieltäytyä. Ei siinä kuitenkaan ollut yli kahtasataa kilokaloria, joten ei mikään katastrofi. Yritän tietysti vältellä tuollaisia.

Voi helvetti, kun päätin, etten ala samanmoiseksi, kuin muut laihduttajablogien tyypit! Mutta oon nyt kuitenkin samanlainen. Herkkuja vaan tekisi mieli päästä vetään naamariin.

Mutta mä en halua laihduttaa siten, että vedän jotain kevytpizzaa tai kevytsipsejä tai muuta vastaavaa, koska se on vähän huijausta. Ei totaalikieltäytyminenkään toimi, mutta mä nyt ainakin yritän päästä tommosista eroon tai siis ainakin vähentään radikaalisti. Ei mun mielestä siitä saisi hyvä omatunto tulla, jos vetää jonkin kevyt-jäätelön. Asiasta tietysti voi olla montaa mieltä, enkä nyt todellakaan halua haastaa riitaa! Se on vaan se tapa, millä mä olen miettinyt, että mahdollisesti voisin päästä ylös tästä suosta (=ahmimisongelma).

Oli miten oli, huomenna jatketaan kaloreiden laskemista ja yritetään vältellä kompastuskiviä!

-----

Itse asiassa söin sitten vielä lisää, kun tehtiin illalla vielä lämmin ruoka. Kalorimäärä kipusi 1700-johonkin, mutta se on siis ihan ok, koska on paljon alle peruskulutukseni joka tapauksessa.